Alkuperäinen numero: 02/2013

MIELIPIDE

Elina Vuola
Kirjoittaja on akatemiaprofessori Helsingin yliopistossa.

Kolumni

Räyhääjät pilaavat aatteensa

Tunnen erimaalaisia, eri uskontojen vaikutuspiirissä kasvaneita sekulaarin humanismin edustajia. Sillä on kunniakas historia ja korkeita ideaaleja kuten järkiperäisyys ja auktoriteettikriittisyys.

Suomalaisten vapaa-ajattelijoiden viimeaikainen toiminta näyttää aatteen irvikuvalta, joka on tuotettu globaalin pussinperän monokulttuurissa. Moni vapaa-ajattelua sympatiseerannut on tuntenut myötähäpeää milloin ”pornolehdet vs. Raamattu” -kampanjasta, milloin vaatimuksesta rajata Kampin kappelin toiminta vain hengellisiin tarpeisiin. (Luulin, että kaupungin sosiaalityöntekijöiden läsnäolo takaa ei-uskonnollisen vaihtoehdon apua tarvitsevalle.) Monet saavat samankaltaisia näppyjä uskontonsa nimissä tehdyistä yhtä mauttomista kampanjoista.

Änkyrät muistuttavat toisiaan. Omaa totuutta ajetaan vastakkainasettelun ja mustamaalaamisen termein. Joko–tai-asenne ei kuitenkaan ole minkään uskonnon eikä sekulaarin humanismin tunnusomainen piirre. Se on yksilön luonteenpiirre tai kehitysvaihe, jolle on tyypillistä, että on selkeä hyvä ja paha, totuus ja erhe.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että miehet ovat yliedustettuina sekä uskonnollisten fundamentalistien että aktiivisten ateistien joukossa. Miesjohtoisuus on yhteistä Suomen vanhoillisimmille uskonnollisille liikkeille ja vapaa-ajattelijoille. Vapaa-ajattelijain liiton liittohallituksessa istuu kahdeksan miestä ja yksi (kiintiö?)nainen. Liittovaltuustossa suhdeluku on 10:1. Kaikki puheenjohtajat ovat olleet miehiä.

Luvut ovat yhtä karuja kuin vaikkapa vanhoillislestadiolaisten Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksessä tai naispap­peutta vastustavassa Luther-säätiössä. Nainen vaietkoon myös Vapaa-ajattelijain liitossa?

Onko liiton vaalima järkiperäinen ajattelu ominaista erityisesti miehille? Näin ajattelevat myös jotkut uskonnolliset liikkeet. Vai vierastavatko naiset teinipoikamaista uhoa, josta järkiperäisyys on kaukana? Tärkeintä on puhdas ideologia, jota toisten poikain kanssa pystypäin ajetaan muista piittaamatta. Huonosti piilotettu naiskielteisyys ja keskenkasvuisuus ovat omiaan vieraannuttamaan ajattelevia aikuisia naisia uskonnollisista ja uskonnottomista poikakerhoista.

Mieskeskeisyys näkyy myös vapaa-ajattelijoiden ja Skepsis ry:n nettisivujen keskusteluissa. Nais- ja sukupuolentutkimus ja feminismi ovat kiukun kohde ja harhaoppia sekä siellä kirjoittaville miehille että sukupuolten tasa-arvoa vastustaville uskovaisille. Outoa on myös pilkka yliopistohumanismia kohtaan. Suuri osa sekulaarin humanismin innoittajista on ollut juuri yliopistohumanisteja.

Kiellettyjen tai vältettävien asioiden pelko näkyy niin syntilistoja laativassa uskonnollisuudessa kuin kiihkomielisessä uskonnon vastaisuudessakin. Vapaa-ajattelijoiden sivuilla on luettelo lapsille sopivista joululauluista. He, jotka väittävät uskovansa vain älyllisesti perusteltaviin asioihin, listaavat lauluja, joiden yleisimmät hahmot ovat tontut ja joulupukki.

Entä voivatko lapset kuunnella tai esittää Bachin ja Mozartin kuoroteoksia, jotka ovat sävellettyjä messuja, jumalanpalvelusta? Niistä ei tosin jää mitään jäljelle, jos ne puhdistetaan uskonnosta. Ehkä vapaa-ajattelijat laativat uuden Requiemin tai H-molli-messun joulupukille. Sitä odottaessa me muut, uskovat ja uskonnottomat, voisimme ajaa kunnianpalautusta uskontomme ja aatteemme humaaneille ideaaleille. Ei pidä tuomita aatetta, jos räyhääjät esittävät siitä irvikuvan. 

mainos